
Moiks nyt näin vähän yli kuukauden postaamattomuuden jälkeen! Mä en oikeastaan tiedä mitä tapahtu, mutta mulla ei yksinkertasesti oo hirveesti ollu ylimäärästä aikaa mm. tälle blogille. Ja mitä enemmän postaaminen lykkäänty, sitä suurempi se kynnys on tehdä se postaus. Enkä halua kuitenkaan pakosta tehdä tätä, koska ei tää oon niin vakavaa :p! Mutta mitä mulle kuuluu? No pääpiirteittäin ihan ok.

Urheilu on se koulun lisäks isoin osa joka syö mun ''vapaata aikaa''. Salilla käynti 5 krt viikossa on se mun viikottainen juttu. Mulle tää on nykyään sellanen asia mihin mä oikeasti haluun panostaa kunnolla, eikä vaan että ''käyn muutaman kerran viikossa jumppatunneilla ja syön mitä sattuu'' Mun ruokavalio on saanu muutoksia ja herkut yritän pitää mahollisiman kaukana musta, joka on niin vaikeeta tällaselle sokerihiirelle. Tossa herkku asiassa mul on vielä paljon tsemppaamista.. Käytiin eilen Tiian kans stadissa Elastisen perustamassa uudessa salissa nimeltä TFW. Oltiin yhellä tunnilla ja oli mukavaa vaihtelua ja hauskaa! Tollanen tunti ois hyvä kerran viikossa.

Noniin, sitten tää mun roaccuttan kuuri jota oon nyt siis syönyt n. 4 ja puoli kk. Joku pyys joskus jotain välitietoa niin aattelin nyt sitten vähän kertoa mun kokemuksia, koska tää on vaikuttanu muhun nää kuukaudet jonku verran. No ensimmäiseks mä oon oikeastaan järkyttyny mitä tää kuuri sai aikaseks mulle 4 kuukaudessa ja kyse on monelle pelottava ''pahenemisvaihe''. Kun tota vaihetta oli menny sellanen 3 viikkoa, aattelin että onneks tää ei voi kestää enään kauaa. Väärässä olin, se vaan jatku ja jatku. En ollu ikinä nähny mun ihoa niin pahassa kunnossa ja se oli myös tosi kipee! 3 kuukauden kohdalla me käytiin uudestaan lääkärissä näyttämässä ja se määräs mulle kortisonin, joka rauhotti sen. Tosin ainoastaan vaan sen ajaks kun sitä söin. Soitettiin lääkärille ja se määräs mulle lisää kortisonia sekä antibioottikuurin. Nyt 4,5 kk kohdalla mun iho on vihdoin ja viimein rauhottunu ja iho silenee päivä päivältä. Viellä 2 kuukautta pitäis syödä roaa ja sitte tän painajaisen pitäis olla ohi.. On ollu järkyttävää aikaa!




Viimesessä kuvassa näette parhaimman välipala ikinä! Banaaniprotsku pannarit, niiiiiin hyvää
suosittelen. Mutta tällasta nyt päällimäiseksi, mitä tässä nyt on ollu meneillään. Toivottavasti tätä blogia nyt ei oo ihan unohdettu ja joku vielä jatkaa tätä lukemista haha :-D! Nyt mulla on hirveä kiire bussiin joka tulee 15 minuutin päästä ja kamat pitäis vielä pakata salia varten, joten adios ja hyvää viikonloppua!!



